Paha abi.

Tiedättekö, kun ihmisiä on semmoisia, jotka katsovat vain omaa napaansa ja liikkuvat periaatteessa vain oman koulun, kodin ja kaveripiirin välillä. Ne ei IKINÄ tee mitään uutta. Ne pelkää muutosta, koska ne tietää, että niillä on nytten jo kaikki mitä ne haluaa. Niillä on materiaali, josta muovata alamaiset, niillä on resurssit saada ruoka kannettuna pöytään päivittäin ja lisäksi niillä on vielä miljöö, jonne rakentaa mahtava valtakunta.

Semmoiset ihmiset ovan RASITTAVIA.

Jos muistellaan, kuinka ne samat omaa imperiumiaan suunnittelevat vallanhimoiset ihmiset olivat pienempiä ja olivat kauhusta keltaisia edellisten vallanpitäijien edessä, olettaisi heidän muistavan minkälaista oli kun isommat pojat käveli käytäviä pitkin jengi perässä. Luulisi, että homokaulaliinat tajuttaisiin jättää kotiin.

Mutta ei. Pakko sitä kai on nyt vähän.

Nyt tanssimaan.

p.s. en lukenut enkun sanoja, enkä osannut matikan tai fysiikan läksyjä. Huolestuttavaa? Ei jaksa edes miettiä vastausta.

Pahistelija

Oon tänään ollu kaamee pahis.

Koko surullisen pahan tarinan alku sijoittuu eiliseen, kun minun kehooni iski järkyttävä 40 asteen kuume. Tilanne olisi muuten ollut hyvä, jos olisin mennyt kouluun enkä olisi antanut tilanteen kärjistyä niin pahaksi, että jäin kotiin. Mutta jäin kuitenkin kotiin. Ja siitä kaikki pahuus alkoikin.

Suklaata (olen ollut 3,5 viikkoa karkkilakossa..), lihapullia, leipää, muroja, jäätelöä, mysliä, kanaa, riisiä... Keksitäänkö vielä muuta? Siis lopulta kävi niin, että söin koko päivän. Ja kouluhommatkin rupes stressaamaan niin että totaalinen ahdistushan siitä stressasi.

Mutta nyt on huolia päästy hieman purkamaan ja sallin itselleni huomenna olla täysin pois järjestyksestä ja tolaltaan ja olla aivan pihalla kaikista kouluhommista mitä ikinä joku onkaan antanut. Sitten ollaan vaan huono oppilas. Keskiviikkona otan taas sitten itteäni niskasta kiinni. Väsyttää vaan niin paljon.

Tänään pitäisi luoda varmaan joku loistava aikataulu, että miten saisin kaikki kouluhommat ajallaan tehtyä. Eräs ystävätterini suositteli sitä lämpimästi. Että jos tänään lukisin hieman enkun sanoja ja fysiikkaa, jos vain jaksan ja sitten teen sen tarmokkaan suunnitelman, jonka toteutan niin, että ei oo enää mitään hätää. Pelottaa vaan se saksan itsenäinen kurssi tosi paljon.

Mutta ei tässä kuumehöyryssä jaksa stressata. Että kattellaan taas huomenna jos jaksaa.
Eli nyt:
- enkun sanat
- vähän fysiikan lukemista
- loisto aikataulu

Tunnustuksia

Olen tehnyt taas paljon suunnitelmia! Hyviä ja loistavia suunnitelmia!

Tosi sellaisia, jotka ovat erittäin kiellettyjä ja salaisia, eikä kukaan muu saa niistä tietää...

Oikeastaan semmoisia salaisuuksia, että oma sydämenikin heittää kuperkeikkaa, kun ajattelenkaan loistavaa ideaani!

Tänään olen ollut kipeänä, mikä on kostoa keholtani. Olen kohdellut sitä kaltoin, joten totta kai se päätti ruveta sotimaan kurkkukivun ja kuumeen voimalla. Ja kun vielä räkääkin heittää päälle, niin ei tässä enää paljoa vaihtoehtoja ole, kuin antautua. Söin tänään suklaata 3,5 viikon karkkilakon jälkeen. Mutta se taas riittäkööt.

Voisin syödä ananasta? Kuullostaa varsin herkulliselta. Eikä siinä kaloreitakaan pitäisi paljoa olla.

Haluaisin mennä lenkille, tuohon sateesta raikkaaseen ulkoilmaan, mutta en tiedä onko se hyvä idea. Kipeenä ei oikeestaan varmaan saisi lähteä liikkumaan. Mutta on vähän semmonen tunne, että on pakko päästä. Kiertämään sitä ihanaa järveä... Siitä on oikeestaan muodostunut mulle jo pakko mielle. Eilenkin kiersin sen 8 km lenkin kaksi kertaa! Voi tahdon kävelemään! Se on vaan niin ihanaa, kun hyvä musiikki soi korvissa ja voi vaan mennä eteen päin. Tiedostaen kuitenkin määränpään. Niin sanotusti pieni Ausflug.

Pitäisi myös harjoittaa niinkin ihanaa toimintaa, kuin läksjen tekoa. Eilen illalla sain kiltisti englannin tiivistelmän tehtyä ja nyt on matikankin läksyt jo melkein tehty! Enää pitäisi tehdä biologian luontopäiväkirja (siinä menee varmaan aikaa...), lukea hissan kappale (ei välttämättömyys, koska olen lukenut sen jo aikaisemmin), lukea fysiikkaa ja yrittää ymmärtää sitä ja vähän puuhailla myös enkun parissa. Kyllä tästä selvitään! Ei mulla mitään hätää ole!

Hei nyt mä lähen lenkille. Vedän sadevaatteet mun kollareitten päälle ja otan nenäliinat reppuun, mutta mun on pakko lähteä. Tylsistyn kotona!

100% Papier recyclé

Oon syönyt tänään kuin mikäkin hullu. Pitäis oikeesti ehkä todella ruveta miettimään asiaan puuttumista.
Ei muuta kuin sadetakki niskaan ja lenkille!

Viime yö oli tosi kummallinen. Menin koulun jälkeen suoraan nukkumaan ja heräsin illalla vasta yheksän aikoihin, jolloin iski pieni paniikki aivoihin, että herranjumalakuinkasitätästäselvitään. Loppujen lopuksi valvoin vielä klo 4 aikoihin ja juttelin erään saksalaisen herrashenkilön kanssa. Onneksi keskustelu alkoi kuitenkin maistua niin mauttomalle, että päätin toivotella hyvät yöt ja mennä nukkumaan.

Mitä tapahtuikaan?
Nukuin jonkun moista puoliunta! Olen aivan varma, että olin hereillä, mutta en pystynyt liikkumaan. Inhoan näitä unia! Heräsinkin onneksi jo puoli kymmeneltä ja menin jääkaapille mässäämään.

Hyvänä tarkoituksena tähän päivään, oli tavoitteena tehdä läksyt ja kerrata vähän koulujuttuja muutenkin, kun on tullut tosi tietämätön olo kaikkien asioiden suhteen. Mutta päätinkin, että lähden lenkille ja sitten sen jälkeen päätin vähän syödä ja sitten tuli kivaa, kun päätin askarrella ja... Tuossa ne läksykirjat odottavat vieläkin siistissä pinossa tekemättömien asioiden puoleisessa pinossa. Jeijee! Tästä saavutuksesta täytyy olla epäilemättä tosi ylpeä!

Nyt tahdon suunnitella reissuani Pohjois-Amerikan halki, aivan USAn ja Kanadan rajaa pitkin. Pitääkin lähteä tutkimaan asiaa.

Hyvää sadepäivää kaikkialle!

Pieni

Jos toteaisin tähän heti alkuun, että tänään on ollut hieman huono päivä. Kaikki on menny vähän mukkelismakkelis ja jotenkin fiilis, että kaikki meni vähän väärin. Eli, positiivisuusnegatiivisuus listaa tekemään! Onko murehtimani aihe todellakin niin suuri?

Positiivista tässä päivässä:
- aijoin autolla ensimmäistä kertaa moottoritiellä
- tein jalkapallossa maalin
- orjapäivät paras päivä
- näin kavereita koulun jälkeen

Negatiivista tässä päivässä:
- en ole tehnyt läksyjä
- taas yksi muistoja herättävä viesti
- en syönyt kovin kiltisti
- kammottava masennus.

Kai molempia listoja voisin täyttää loputtomiin, mutta tuossa varmaan ne päivän tärkeimmät puheen aiheet. Voisin olla positiivinen, mutta nyt hei huvituta kyllä sitten ollenkaan. Uskonnon lopputyö kuolemanrangaistusta käsitellen, pitäisi varmastikin tehdä. Oi Luoja, anna minulle energiaa ymmärtää, mitä mieltä olet kuolemanrangaistuksesta! Miksi Raamattu opastaa tappamaan rikkojia ja ottamaan käden kädestä, kun taas viides käsky sanoo, että älä tapa? Onko kymmenen käskyä tehty niille, jotka tahtovat olla pyhimyksiä?

Onko ihmisellä oikeus leikki Jumalaa?

Pelkäänkö minä USAa?
Pelkään.

Lisztomania

Sain ehkä töitä.

Voisin esittää todella maltillista ihmistä ja olla viileän ylpeä saavutuksestani, mutta EI OO TOTTA MÄÄ OON IHAN TAJUTTOMAN ILONEN!Oikeesti eikö tää oo taas yks niistä asioista, joista saa olla ilonen varsinkin tän kamalan laman aikana? Vai onko se lama jo ohi?

En tiedä, mutta tänään pitää enää tehä vähän läksyjä ja sen jälkeen ajella autolla. Mutta mitä jos mää ajaisin ensin ja tekisin läksyt vasta sitten? Loisto suunnitelma.

Viimeset 6 päivää on ollu ehkä mun elämäni rajuimmat.
Oon kertonu mammuttimaisia salaisuuksia ja kuunnellu biisejä ja voittanut itseni niin monella tasolla. Jos jaksan tälläisellä menolla painaa vielä pari vuotta, niin hyvä tulee ehkä.

Kuuntelin Osmo Soininvaaraa ja se sano, että suomalaiset työskentelee, opiskelee ja stressaa liikaa. I agree. Elämästä ilosempaa ja jos kaikki ois iloisia, niin yhteiskunnan ei tarvitsisi maksaa kaikesta epäiloisesta. Rahaa säästyisi. En tiedä, enpä osaa sanoa mitään kummallista tähän.

Siis oonpa mä vaihteeks taas sekava! Ja kaikista kivointa: mä oon taas avannut silmäni!

PINK! (ja kaikki huudattaa tätä ihan kympillä ja viidellä sentillä)

You took my hand
You showed me how
You promised me you'd be around
Uh huh
That's right
I took your words
And I believed
In everything
You said to me
Yeah huh
That's right

If someone said three years from now
You'd be long gone
I'd stand up and punch them up
Cause they're all wrong
I know better
Cause you said forever
And ever
Who knew

Remember when we were such fools
And so convinced and just too cool
Oh no
No no
I wish I could touch you again
I wish I could still call you friend
I'd give anything

When someone said count your blessings now
For they're long gone
I guess I just didn't know how
I was all wrong
They knew better
Still you said forever
And ever
Who knew

Yeah yeah
I'll keep you locked in my head
Until we meet again
Until we
Until we meet again
And I won't forget you my friend
What happened

If someone said three years from now
You'd be long gone
I'd stand up and punch them out
Cause they're all wrong and
That last kiss
I'll cherish
Until we meet again
And time makes
It harder
I wish I could remember
But I keep
Your memory
You visit me in my sleep
My darling
Who knew
My darling
My darling
Who knew
My darling
I miss you
My darling
Who knew
Who knew 

Kultainen matkalaukku

Ihmiset rakkaat.
Olen tänään ollut kiltti lapsi ja tehnyt uskonnonesitelmäni kuolemanrangaistuksesta. Olenko hyvä? No olen!
Mitään muuta tärkeää sanottavaa minulla ei sitten olekkaan.

Tai no onhan toki se, että tekemällä ei saa mitään aikaiseksi ja maailma on kovien vastakohtien paikka.

Hengitys haisee valkosipulille.

Mä lähden ajamaan autolla nyt. Liikenteeseen. Huono mieliala nelipyöräisellä leikkimiseen.

I hate those girls so much. I hate them because i know there isn't any reason to be mad at them. And they are so nice. So nice that I look like an asshole. Why are they so nice? I HATE THEM!

Maailman pelastus yritys, osa yksi.

Eli, en puhu nyt mistään ilmastonmuutoksen torjumisesta tai muista ekosotilaallisista keinoista, vaan päätinpähän tässä nyt ruveta pelastamaan meitä ihmisiä masennuksen, stressin ja onnettomuuden kynsistä.
Teen joka päivä hyviä tekoja, joilla toivon ihmisten saavan hymyn edes hetkeksi huulilleen.

Tämän päivän onnellinen saldo:
- lähetin sähköpostin yhdelle hyvälle ystävälleni, johon en ole ollut pitkään aikaan yhteyksissä
- aiheutin koulussa iloista häslinkiä! tutustuin uuteen ihmiseen ja samalla yritin saada wanhojen tanssiparin yhdelle ystäväiselleni, mukavaa!
- vastasin matikantunnilla monta kertaa väärin ja näin ollen sain luultavasti alennettua muiden kynnystä osallistua opetukseen, koska he näkivät, että kyllä sitä näköjään muitakin idiootteja on.
- söin kiltisti kasvisnakkikeittoa ja nyt maailma on yhtä iloista possua rikkaampi!

Hyviä päivän jatkoja sinnekkin :)!

I am not calling for a second chance

Olen addikti.
Addiktoitunut erääseen internet sivustoon ja sen tuomiin ajatuksiin.
Kuinka kuvat voivatkaan lumota niin vahvasti?
Tahdon mennä valokuvaamaan!
Kuvata ne riemun kiljahdukset ja surun kuiskaukset ihmisten kasvoilta.
Jättää jälkeni tähän maailmaan todistamalla pientä tuulen pentua, joka kaveriani kiusaten heitti hameen korviin.
Tahdon MUISTOJA!

Ja onhan minulla niitä muistoja. Minulla on yli 10 000 valokuvaa viime vuodesta. Enää pitäisi tulostaa ne ulos. Mutta vaikeaahan se on. Eihän se mikään salaisuus ole.

Valokuvat todistavat kahta asiaa: elämäsi huippuhetkiä ja sen, että niitä huippuhetkiä et saa enää koskaan takaisin. Ja niitä kuvia katsellessa on sekä iloinen, että kauhuissaan saman aikaisesti. Mitä jos nuo ihanat minuutit olivatkin elämäni parhaat valokuvat.

Jos kuoleman porteilla sanotaan, että saat ottaa taivaaseen mukaasi yhden valokuvan elämästäsi (ja se Pietari suosittelee vielä sitä valokuvaa, mikä on ollut elämäsi onnellisin hetki), niin minkä ottaisin?
Minkä?
Mikäli päätän valita sen parhaimman hetken elämästäni, lopputuloksena on masennus, joka syntyy menneisyyden ilosta, nykyisyyden varjosta.
Jospa ottaisinkin sen kaikista kamalimman kuvan, mummoni hautajaisista. Kuvaa katsellessa voisin tyynesti ajatella elämäni olleen yhtä surua ja tuskaa, jolloin taivas näyttäisi perin valoisalta paikalta.

Minkä takia elämä on täynnä valintoja?

Du bist toll :)

Matkustan Ruotsiin! Eikös olekin perin mukavaa?
Sain myös viimein maailmankarttani seinälle! Se on varmaan kokoa A½, koska se on kahden A1 kokonen. Miettikää, siihen menee 32 kertaa A4 kokonen paperi! Se on aivan VALTAVA! Rakastan sitä! Nyt voin aina haaveilla ennen nukkumaan menoa kaikista niistä hienoista retkistä, jotka tulen vielä tässä tyngässä elämässäni ehkä toteuttamaan.

Joku päivä sitten.

Viime päivinä olen huomannut itsessäni perin kummallisia televisioaddiktin merkkejä. Ei varmaan mitään vakavaa, mutta heti kun kävin kantamassa television isän huoneesta omaani, vietän iltani aina television parissa. Mukavaa, kun joku toinen puhuu pyytämättä! Siinä se vaan hölöttää ja hölöttää ja se ei loukkaannu vaikka mä en kuuntele tai mitään! Se televisio näyttää olevan perin hyvä ystävä! Semmonen, joka oikeasti välittää...?

Mutta mä lähden nyt kävelylle, kun toi ukkonenkin hellitti. Kamalan kiva kun pilvet aina välillä murisee oikein kunnolla! On niilläkin varmaan kestämistä, kun kattelee meiän ihmisten touhuja päivittäin. Pilvet taitaa olla ihan kivoja.

Moi, je suis Tiina, e toi?

Tahdon itsenäistyä.

Tahdon muuttaa Raumalle.

Tahdon matkustaa Lontooseen.

Tahdon palata Dresdeniin.

Tahdon taiteilla ja piirtää.

Tahdon lähettää postikortin.

Tahdon sähköpostin.

Tahdon puhelun eräältä tärkeältä ihmiseltä.

Tahdon nolata itseni, jotta tiedän, että minulla on merkitystä muillekin kuin itselleni.

Tahdon ELÄÄ.