Karkaa mun kanssa Afrikkaan.

Olin leikkimässä jääkarhua pikkupoikien synttäreillä. Oli aivan mielettömän hauskaa syödä makkaraa ja sämpylää puumajassa.

Mikä parasta, ne ehdotti yhtäkkiä, että muuttaisin sinne. Onnesta soikeena pyörin takaisin tänne takapajulaan, haaveissa klo 6:01 herätykset klo 5:11 sijaan. Olisi se niin nannaa.

Kävin katsomassa myös Leipzigin eläintarhaa! Olihan se perin soma :)!

Mitä minulle kuuluu?

Rupesinpa yön pimeinä tunteina pohtimaan niinkin mielenkiintoista asiaa, kuin tavallinen keskustelu:

-Moi!

-Moi! Mitä kuuluu?

-Ihan hyvää, entäs sulle?

-Ihan hyvää.

Minkä ihmeen takia mulle kuuluu aina vaan hyvää? En ymmärrä. Pitäis joskus vaan mennä ja sanoa, että nyt v****aa ihan hitosti, painu hiiteen kakara! Mutta ei, sydämeni ei sallisi tämmöistä kamaluutta, toisten ihmisten loukkaamista. Tätä asiaa siis pohdin viime yönä varmaankin parin tunnin verran.

Eilen iltana katsoin vielä jonkun leffan nimeltä Immer für Afrika. Se kyllä taas anto lujuutta mun haaveille tulla lääkäriksi. Siellä se joku saksalainen nainen työskenteli lääkärinä, kohtasi järkyttäviä kulttuurieroja afrikkalaisten kanssa, koki sydän suruja ja ties mitä. Haluaisin mieluusti skipata koko lukio ohi, mennä lääkikseen, opiskella itteni valmiiks puolessa vuodessa ja sitten hypätä lentokoneeseen ja pelastaa kaikki maailman hätää näkevät lapset! Mun suunnitelma kuullostaa loistavalta!

Mietin nyt Suomea. Kaverit tanssii vanhojen tanssia, mutta mitä minä teen? Täällähän minä koneella istun ja kohta menen syömään pihviä ja viherkaalia. Tanssikaa, tanssikaa, antakaa niiden mekkojen hulmuta, olkaa kauniita... Tehkää tästä päivästä elämänne päivä. Minä syön sillä aikaa kaalia.

En tiedä, mitä tapahtuu, kun palaan takaisin kotiin. Tuleeko siitä ollenkaan mitään? Kaverit on muuttunu, mutta minä olen muuttunut eniten. Ei tässä nyt voi edes kuvitella listaavansa kaikkia uusia asioita, joita täällä on oppinut ja kokenut. Miten mun maailmankuva on muuttunut. Kuinka ihan oikeasti, en tahdo jäädä Suomeen. Kuinka oikeasti paras vaihtoehto mulle olisi lähteä Skotlantiin yliopistoon lääkäritaiteita lukemaan. Kuinka mä arvostan Suomea, mutta ymmärrän, että sillä ei oo enää paljoo mulle tarjota.

Kun menen Suomeen, lupaan seuraavia asioita:

> etsin töitä, tienaan rahaa, lähden ulkomaille

> teen kouluhommat kunnolla (tämä helpottaa Skotlanti haavettani)

> pidän huoneeni siistinä

> yritän tavata niitä kavereita, joista oikeasti välitän

Lupaan myös suunnitella itselleni maailmanympärysmatkan ja rikkaan aviomiehen, joka kustantaa lukemattomat reissuni ja rakastaa minua ihan oikeasti. Lupaan myös laihduttaa.

Dresdeniin jätin sydämeni

Katsoinpa muuten tiistaina elämäni ensimmäisen Star Wars leffan (kuudes osa) ja todetaanpa tähän loppuun vielä, että toivottavasti olisi viimeinenkin. Oli aika karua kamaa. Mutta onneksi siinä vieressä oli vielä joku toinenkin herrasmies, jota ei kiinnostanut sitten pätkääkään seurata mitä jedien elämälle tapahtuu... Joten oli vähän muutakin tekemistä ;) Mukavaa!

Keskiviikkona olin kaupungissa, jota rakastan ehkä eniten tässä sivistyneessä Saksassa. Okei, tykkään kyllä ihan Berliinistä ja Hamburgistakin, enkä Münchenistä ole mitään pahaa siitäkään kuullut. Mutta Dresden, voi Dresden...

Siellä sitten vingutettiin korttia ihan olan takaa, ja kassiin lähti mukaan aurinkolasit, bikinit ja leggingsit (joo kattokaa vaan päivämäärää, mutta pitäähän sitä jotain motivaatiota olla rantakunnon saavuttamiseksi ;) )  Illalla katteltiin sitten kotona vielä Oopeeran kummitusta ja hyvähän se tälläkin kertaa oli. Olisipa vaan vielä niin kaunis ja laiha, kuin Christine. Ehkä joku päivä. Ei tässä kiirettä :)

Elämääkin elämämpi elämä.

Love is... the first touch

Oon tänään jumputtanu vanhentuneita Idols-biisejä. Alan olla säälittävällä tasolla.
Oon vähän niinkun videokuvattu tiimalasi, mutta sitten pistät sen videon pyörimään vaan hitaammin ja hitaammin ja hitaammin... Mä oon melki jumissa.


Eilen tapasin hyvää ystävää pitkältä tuntuneen viikon eron jälkeen. Odotin sitä niin innolla! Mutta kuinkas sitten kävikään. Se kertoili omista vastakkaisen sukupuolen kanssa järjestämistä reissuistaan, kun minä itse halusin vain itkeä ja huutaa, että mikä niissä miehissä on vialla. Tilanteen pakenemista suunnitellen, ehdotinkin leffareissua. Hei hei kuusi euroa ja tervetuloa Percy Jackson, salamavaras. Oli kyllä laatu leffa. Pah sanon minä!


Näin jälkikäteen ajatellen, leffa oli aivan oiva valinta tuohon tilanteeseen. Pari käärmepäätä, siansorkkanen mies, miekan heiluttelua ja niin surkea rakkaustarina, että ihan nauratti. Sainpahan unohtaa ajatukseni. Éikun mitenkäs se menikään? Ystäväni onnistui selittämään minulle KOKO viime viikon tapahtumat samalla, kun leffa eteni. Ei väliä oliko siinä joku Poseidon tappelemassa Zeuksen kanssa ja koko sali tärisi ääniefekteistä, niin silti! "voi on se Paul kyllä iiiiiiihanaaaaa!!!"'


Hajotaan kaikki kaivoon.


NYT LOPPUU TÄMÄ VALITUS!

Minä olen vahva nainen, eikä pienten sivuseikkojen anneta vaikuttaa elämään! MINÄ, olen elämäni herra (tai rouva)! MINÄ, päätän koska menen nukkumaan, MINÄ päätän mitä syön ja kuinka paljon. MINÄ päätän mitä teen elämälläni.


Minä tahdon:
- asua ulkomailla
- matkustaa siinä sivussa aivan hurjan paljon
- kirjoittaa kirjan tästä elämäni kummallisimmasta vuodesta
- viettää aikaa ystävieni seurassa. Syödä yhden mansikan keskellä metsää, istuen vain kiven päällä ja hekottaen kavereitten kanssa
- arvostaa itseäni!


Kuulkaas nyt kamut! Musta tulee nyt itsenäinen nainen!
MINÄ! MINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄ!


Tänään matkustan Freibergiin ja hengailen kavereiden kanssa ja olen ITSENÄINEN. Huomenna shoppailen Dresdenissä ja olen itsenäinen! Sen jälkeen kaveri tulee meille yöksi, katotaan Oopperan kummitus (ja toivottavasti myös jääkiekkoa) ja olen itsenäinen! Torstaina jääkiekkoa ja olen itsenäinen! Perjantaina Riesaan, ja olen sielläkin itsenäinen.


Lauantaina menen eläintarhaan :)




Jauhomatoja suuhun vaan!

Who is this Ellie?

Voi että kun voikin joskus tuntea ittensä typeräksi. Inhoan kaksilahkeisia! No turha tästä asiasta on nyt julkisesti ruveta mukisemaan, mutta silti ottaa päähän. Mutta! I am a big big girl in a big big world it's not a big big deal ja niin edespäin. Mä olen vahva nainen ja mulla on vielä hieno elämä edessä!

Nyttenkin lähden vähän kaupunkiin kaveria tapaamaan ja illalla toivon mukaan katson Phantom of the Operan. Pitäis tehä kouluhommiakin hitsin pimpulat. No kyllä mulla vielä joskus aikaa on.

Kuuntelen Irinan Pokkaa ja vahvistan itseäni.

Be my bad boy, be my man

No, herra A tuli ja meni ja oli kyllä taas ihan mukavaa. Semmosta kummallista kyhnäämistä ja kokkailua, ties mitä muutakin. Oli varsin hupaisaa!

Eilen kuitenkin pakkasin kimpsut ja kapsut, kun edellinen hostperhe oli kysynyt, että haluanko tulla kylään. No totta kai tämä neitokainen lähti käymään :) Hyvä ruoka, parempi mieli.

NYT LENKILLE!

Ehkä tuun vielä myöhemmin päivittelemään tänään :)

Kulttuurin yliannostus

Tajusinpa tässä juuri, että viikon aikana on tullut nyt katsottua neljä leffaa, joista kolme elokuvateattereissa. Listalla olivat siis Sherlock Holmes, Avatar, KeinOhrHase, sekä eilen tuli kurkattua myös Friendship. Täytyypi sanoa, että kaikki olivat vallan mainioita. Mutta jos sanelisin jokaisesta aina muutaman sanan.

Sherlock Holmes

Kyllähän tämän elokuvan ihan mielellään katsoi. Molemmat herrat kun olivat ihan mukavan näköisiä ja tapahtumaa riitti ihan adhd-ihmisille saakka. Pikkasen oli ongelmaa ymmärtämisestä, kun ei se saksan kielen dubbaus aina elämää helpottanut.

   Kuitenkin paljon puhetta mustasta magiasta ja paljon pum läps auts reaktioita tarjoava elokuva. 

   Erityis kunniamaininnan antaisin kuitenkin elokuvan kuvasta! Oli meinaa aika järjettömän hienoja kulisseja tuohon leffaan värkätty, ja kuvanlaatu oli aivan uskomattoman hyvä. Ihanaa ihanaa ihanaa. Värimaailma ainakin miellytti meikäläisen silmää.

   Jotenkin tämän elokuvan aikana mulla tuppas pukkaamaan tämä tunnettu BRITTEIHIN! vaihe päälle. Jospa oisinkin niinkuin Holmesin tunnettu apuri Watson ja opiskelisin lääkäriksi siellä jossain Brittien saarilla. Aika näyttää, aika näyttää...

   Arvosanaksi tämä mukava ajantappo leffa saa 3/5. Suosittelen kuitenkin.

Avatar

Tämä leffa kyllä sulatti suuren jääkimpaleen sydämestäni fantasia/scifi-leffoja vastaan. Oli meinaa aika järisyttävän hyvä. Vaikka koko leffa olikin semmosten sinisten jättiukkojen, joilla oli ökypitkäletti, pomppimista, tunsin silti olevani kotona.

   Maisemat olivat mahtavia ja itsellenikin tuli kamala mieliteko lähteä viidakkoon vähän seikkailemaan ja hiippailemaan ja rakastamaan luontoa. Elokuvan jälkeen kävin oikeasti halaamassa puuta. Sitä ainoata puuta mikä tästä kaupungista varmaan löytyy.

   Tarinan sisältämä suloinen rakkauskertomus oli kyllä myös miellyttävä. Olihan se aivan ökyromanttista tietyllä tavalla, mutta kyllä se ihan mukavasti tähän elokuvaan sopi. 

    Miesnäyttelijän ulkonäöstä ei tarvitse muuta sanoa, kuin että kymppi plus plus plu.

   Jotenkin elokuva sai minut taas ajattelemaan ilmastonmuutosta ja sitä, miten kohtelemme planeettamme eläin- ja kasvikuntaa väärin. Pitäisi oikeasti liittyä Animaliaan, Greenpeaceen tai WWF:ään.

Tämä leffa on kyllä täydet 5/5

KeinOhrHase

Ihanaakin ihanempi Til Schweiger! Itsehän herra leffan ohjasi, keksi ja näytteli. Täydellinen saksalainen leffa. Huumoria, romantiikkaa, riitoja, draamaa.... Ah. Eipä puutu leffasta kuin väkivalta, ja hyvä näin. Väkivaltaa se ei olisi tarvinnutkaan.

   Judon toimittajanura herätti pienen kipinän sisälläni: eikö olisi mahtavaa olla tosi ilkeä ja kusipäinen toimittaja?? No ehkä ei kuitenkaan. En tahdo olla ilkeä.

   Leffan kersat olivat myös erittäin suloisia (totta kai Schweigerin omia...) ja naisroolin vetäjä oli todellakin omassa roolissaan. Kuullostipas könköltä.

   Miltä siis tuntuisi olla toimittaja, joka tahtoo kuvan kuuluisan jalkapalloilijan häistä, mutta tippuukin alasti itse kahvipöytään? Ei tämän leffan juonta kyllä kamalan tarkasti voi selittää, mutta leffassa siis tämä herra joutuu tekemään valtiolle vähän töitä rikostensa peittämiseksi ja päätyy lastentarhaan töihin. Ja siellä lastentarhassahan on lapsuuden"ystävä" (jota tuli siis vähän kiusattua pienenä) johdossa.

Arvostellakseni sanoisin 4/5

Friendship!

Tässä voitte nähdä tulevaisuuteni! Ei tää leffa oli kyllä kuin mun sisimpäni ja se kolahti oikeasti suoraan sydämeen. Kertoo siis kahdesta itä-Saksalaisestaa, jotka lähtevät Amerikkaan vähän Jenkkien maata tallaamaan, kun muuri kerran murtui.
   Pohjustuksena voisin sanoa, että itse olen todellinen matkustelijaluonne. Olen pitkään haaveillut lähteväni lukion jälkeen vaan reppu selässä kotiovelta liikenteeseen ja katsoa mihin asti sitä kuuluisaa munaa ja rahaa riittää. Pokasta ei kyllä ole puutetta.
   Mutta takaisin elokuvaan! Ihanasti sotkettu koko DDR:n historia ja kahden miehenalun tarina. Voi että mää vaan haluaisin jo lähteä. Ottaisin ehdottomasti parhaan kaverini mukaan. Kuullostaa perin naivilta, mutta kun jos tässä nyt pohditaan, niin jo kuuden kuukauden erossa olo on aiheuttanut musta semmoisia tuskan tuntemuksia, että oksat pois vaan.
   Että, jos ei se lääkispaikka heti irtoa, niin mun tarinani muistuttaa hyvinkin paljon tätä kertomusta. Arvostellakseni 5/5.
Tämän elokuvan ostan.

Lomapäivä on vapaapäivä

A: nukkui pommiin ja odottelenkin sen junaa saapuvaksi tässä nyt tovin. En jaksa odottaa sitä. Ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa!
Mulla ei oo kyllä vieläkään mitään käsitystä, että mitä me tehdään tai mitään, mutta ei kai sillä väliä. Me keksitään aina jotain kivaa.

Nyt pitää puida eilistä lääkäri keksintöäni. Ongelmaksi muodostui se, että Helsingin yliopistoon haettaessa olisi hyvä olla ruotsi kirjoitettuna! Mihinkä väliin minä nyt sen pistän :( ? Vai luotanko siihen, että pääsykokeessa saan tarpeeksi pisteitä ilman sitä? Vai jätänkö kemian pois ja paikkaan ruotsin sillä?

Rupesinkin tutkailemaan asiaa jälleen uudestaan ja kaivoin haudasta vanhan haaveeni lähteä Britteihin opiskelemaan. Mitä jos opiskelisinkin lääkäriksi siellä? Ongelmiahan siinä on huisasti enemmän, kuin koto-Suomeen jäämisessä, mutta voisihan sitä yrittää... Ruotsin kielellä ei siellä tee kyllä yhtään mitään, joten voisin jättää sen ihan rauhassa kirjoittamatta. Vai mitä jos skippaisinkin fysiikan kokonaan ja viskaisin ruotsin tilalle?

Vaihtoehtojahan tästä elämästä löytyy monia. Suomessa kun voin hakea vain yhteen lääketieteelliseen yliopistoon kerralla, joten se PLAN A olisikin Helsingin yliopiston Lääketieteellinen tiedekunta. Saman aikaisesti voisin heitellä hakupapereita tuonne Brittien saarille, eri yliopistoihin. Mutta minne? Koskaan kun en ole tuolla Jane Austenin ja Big Benin maassa käynyt. Ja englantikin pitäisi oppia. Mutta joo. Ehkä kuitenkin PLAN B voisi olla Helsingin teknillisen korkeakoulun bioinformaatioteknologian linja. Mennä sitten ihan vaan munkilla pääsykokeeseen, eikä lukea mitään kirjoja. Hurjaa. PLAN C olisikin sitten Britit. Pitäisi vielä vaan löytää ne yliopistot, minne hakisi... Miksikäs ei, voisihan myös PLAN D olla paluu Saksan maalle! Berliini, Heidelberg, Hamburg ja Dresden olisivat suorastaan oivia paikkoja.

Mutta jos nyt lähdetään pohtimaan ensin tuota Helsinkiä, jonka jälkeen karataan ulkomaille...

Amelie - Comptine D' un Autre Ete

Minä kuulkaas rakkaat lukijat (joita ei kyllä varmaankaan ole...), että minusta tulee lääkäri. Ja minkäkö takia? Haluan auttaa ihmisiä. Haluan kokeilla yövuoroa. Ihmisruumis on tajuttoman laajakäsitys ja mielenkiintoinen. Haluan käydä maailman toisessa kolkassa antamassa apua niille, jotka sitä tarvitsevat. Haluan tutkia, mihin tämmöisellä vartalolla kykenee. Mitenkä luonto voisi auttaa meitä varsin avuttomia olentoja.
Että kuulkaapa nyt vaan. Minusta tulee isona lääkäri.

Jos olisin oikein innokas (kuten olenkin), voisin vääntää lukusuunnitelmat ja erinäiset 500 päivää pääsykokeisiin suunnitelmat, mutta en kykene. Eletään kuitenkin hetkessä. Toisaalta haluan ehdottomasti opiskelemaan Helsinkiin, joten paikka saattaa olla aika kiven takana. Mutta minähän menen sinne heti ensimmäisellä yrittämisellä. Turhaa sitä on enää mitään välivuosia ruveta viettämään. Onhan mulla tosiaan pieni suunnitelma, joka on niin sanotusti viidessä eri etapissa:

Etappi 1
Tulla kotiin. Jos ikinä täältä Saksasta kotia pääsen (on muuten vain 5 ja puoli kuukautta aikaa täällä...), niin ensimmäinen askel olisi vaan sopeutua Suomeen uudestaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minua ei enää ulkomailla nähtäisi.


Etappi 2
Käydä koulua kunnolla. Eli jos lopettaisin tämän tunneilla huonojen tikku-ukkojen piirtelyn ja keskittyisin opetukseen. Ainakin kemian, fysiikan, biologian ja matikan tunneilla voisi keskittyä. Filosofian tunnit ovat sitten aivan eri asia.


Etappi 3
Selviytyä ylioppilaskirjoituksista kunnialla. Suunnitelma on seuraavanlainen: keväällä 2011 biologia, syksyllä 2011 vuoroon tulevat kemia ja englanti ja vuoden 2012 keväälle jätetään fysiikka, saksa, äidinkieli ja pitkä matematiikka. Siinä sitä kuulkaa on pojat hommaa ihan kiitettävästi. Pari ällää on haaveissa, mutta katsoo mitä sitä toivoo ja milloin toivoo. Biologia, kemia, saksa ja matikka ois aivan huippuja olla L. Mutta ei sillä väliä. Matikka nyt ainakin.


Etappi 4
Opiskella pääsykokeeseen ahkerasti. Se kammoksuttu lukeminen aloitetaan hurjan ajoissa ja sitä luetaan niin kauan, että osataan ja ymmärretään. Ihan sama. Lue, lue, lue ja laske.


Etappi 5
Mene pääsykokeeseen, tee koe ja pääse sisään.

Näillä neuvoilla kuulkaa tämä neito menee Helsingin yliopistoon vuonna 2012 lääketiedettä lukemaan.
Lopulta haluan päätyä syöpään erikoistuneeksi lääkäriksi.
Minusta tulee lääkäri.

Elämääkin vahvempi

Tässä jossakin välissä tapahtu jotain ihmeellistä. En mä tiedä mitä. Ehkä mulla kasaantu stressi jotenkin tässä viime viikon aikana ja tänään se sitten kuitenkin räjähti pois. 

Menin siis tänään ihan hyvillä mielillä kouluun (olin ollut Livan luona yötä) matikan tunnille. Ensimmäistä kertaa taisin muuten tajuta, mitä matikan tunnilla puhuttiin. Tässä vaiheessa mielialani oli aivan huipussaan. Mutta sitten sain tosi ikävän viestin ja sain älyttömän paniikkikohtauksen.

Lähdin sitten kotiin samoin tein ja itkin kaksi tuntia putkeen. Mutta nyt on taas kaikki hyvin :)

Ainakin oletan näin.

Jotenkin koko homma laukas musta kaiken stressin pois ja nyt olo on taas kepeä kuin lintusella. Päänsärkyä kyllä pikkusen tuntuu sen itku-urakan jäljiltä, mutta oikeesti, ei enää oo niin paha olla. Aivan mahtava olo.

Nyt pitäisi kuitenkin ehkä kertoa, että mitä on taas päässyt tapahtumaan parina viime päivänä! Tosiaan Berliinin reissun jälkeen viikko meni aika lailla nopeaa, sillä kouluumme tuli uusi vaihtari Australiasta! Olin niin innoissani :)! Tavattiin sitten Torstaina A:n, K:n, L:n ja R:n kanssa. Käytiin vähän syömässä suklaata ja döneriä, ja päivä päätettiin jättimäisellä jäätelöannoksella. 

Perjantaina kuitenkin lähdin jälleen vaihtariviikonlopun viettoon! Suuntana oli siis Freibergin kansainvälinen kokkailuilta. Lauantaina leivottiin ja syötiin kunnolla ja mentiin vielä lopuksi baariin. Baarissa tunnelma oli aivan loistava, kunnes klo viideltä tajusin, että joku onkin pölliny mun kameran. Eipä paljoo naurattanut. Mutta tutustuinpa yhteen ihan mukavaan mieshenkilöön, joka haluaisi vielä uudestaankin tavata :) Mutta jos nyt lähdetään siitä, että meillä on mukavat yhdeksän vuotta ikäeroa, niin tapaaminen taitaa jäädä ainakin mun osalta väliin :)

Ihanaa kun kohta alkaa loma! En jaksa ollenkaan odottaa!