Koko surullisen pahan tarinan alku sijoittuu eiliseen, kun minun kehooni iski järkyttävä 40 asteen kuume. Tilanne olisi muuten ollut hyvä, jos olisin mennyt kouluun enkä olisi antanut tilanteen kärjistyä niin pahaksi, että jäin kotiin. Mutta jäin kuitenkin kotiin. Ja siitä kaikki pahuus alkoikin.
Suklaata (olen ollut 3,5 viikkoa karkkilakossa..), lihapullia, leipää, muroja, jäätelöä, mysliä, kanaa, riisiä... Keksitäänkö vielä muuta? Siis lopulta kävi niin, että söin koko päivän. Ja kouluhommatkin rupes stressaamaan niin että totaalinen ahdistushan siitä stressasi.
Mutta nyt on huolia päästy hieman purkamaan ja sallin itselleni huomenna olla täysin pois järjestyksestä ja tolaltaan ja olla aivan pihalla kaikista kouluhommista mitä ikinä joku onkaan antanut. Sitten ollaan vaan huono oppilas. Keskiviikkona otan taas sitten itteäni niskasta kiinni. Väsyttää vaan niin paljon.
Tänään pitäisi luoda varmaan joku loistava aikataulu, että miten saisin kaikki kouluhommat ajallaan tehtyä. Eräs ystävätterini suositteli sitä lämpimästi. Että jos tänään lukisin hieman enkun sanoja ja fysiikkaa, jos vain jaksan ja sitten teen sen tarmokkaan suunnitelman, jonka toteutan niin, että ei oo enää mitään hätää. Pelottaa vaan se saksan itsenäinen kurssi tosi paljon.
Mutta ei tässä kuumehöyryssä jaksa stressata. Että kattellaan taas huomenna jos jaksaa.
Eli nyt:
- enkun sanat
- vähän fysiikan lukemista
- loisto aikataulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti