Olen tehnyt taas paljon suunnitelmia! Hyviä ja loistavia suunnitelmia!
Tosi sellaisia, jotka ovat erittäin kiellettyjä ja salaisia, eikä kukaan muu saa niistä tietää...
Oikeastaan semmoisia salaisuuksia, että oma sydämenikin heittää kuperkeikkaa, kun ajattelenkaan loistavaa ideaani!
Tänään olen ollut kipeänä, mikä on kostoa keholtani. Olen kohdellut sitä kaltoin, joten totta kai se päätti ruveta sotimaan kurkkukivun ja kuumeen voimalla. Ja kun vielä räkääkin heittää päälle, niin ei tässä enää paljoa vaihtoehtoja ole, kuin antautua. Söin tänään suklaata 3,5 viikon karkkilakon jälkeen. Mutta se taas riittäkööt.
Voisin syödä ananasta? Kuullostaa varsin herkulliselta. Eikä siinä kaloreitakaan pitäisi paljoa olla.
Haluaisin mennä lenkille, tuohon sateesta raikkaaseen ulkoilmaan, mutta en tiedä onko se hyvä idea. Kipeenä ei oikeestaan varmaan saisi lähteä liikkumaan. Mutta on vähän semmonen tunne, että on pakko päästä. Kiertämään sitä ihanaa järveä... Siitä on oikeestaan muodostunut mulle jo pakko mielle. Eilenkin kiersin sen 8 km lenkin kaksi kertaa! Voi tahdon kävelemään! Se on vaan niin ihanaa, kun hyvä musiikki soi korvissa ja voi vaan mennä eteen päin. Tiedostaen kuitenkin määränpään. Niin sanotusti pieni Ausflug.
Pitäisi myös harjoittaa niinkin ihanaa toimintaa, kuin läksjen tekoa. Eilen illalla sain kiltisti englannin tiivistelmän tehtyä ja nyt on matikankin läksyt jo melkein tehty! Enää pitäisi tehdä biologian luontopäiväkirja (siinä menee varmaan aikaa...), lukea hissan kappale (ei välttämättömyys, koska olen lukenut sen jo aikaisemmin), lukea fysiikkaa ja yrittää ymmärtää sitä ja vähän puuhailla myös enkun parissa. Kyllä tästä selvitään! Ei mulla mitään hätää ole!
Hei nyt mä lähen lenkille. Vedän sadevaatteet mun kollareitten päälle ja otan nenäliinat reppuun, mutta mun on pakko lähteä. Tylsistyn kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti