Unelma

Mä haluan unelmoida. Ja sitä mä teenkin aika paljon lupia kyselemättä.

Mulla on haavena lähteä lukion jälkeen ulkomaille. Sen kun vielä tietäis, että minne. Ehkä mä lähden ensin vuodeksi Afrikkaan tai ties minne Aasiaan vapaaehtoistyöhn puoleksi vuodeksi. Sitten kun elämän realiteetit on kohdattu siellä suunnalla, voisin pompata opiskelemaan Isoon-Britanniaan, Saksaan tai Itävaltaan. Euroopassa jos nyt kuitenkin pysyttäs, kun ei mulla oo niin paljoo rahaa lähtee lätäkön takaisia pilvilinnoja leikittämään.

Opiskleuista haluaisin lähteä vielä vaihtoon. Mitäpä jos yliopiston kautta saisin järjestettyä vaihdon espanjan kieltä harjoittavaan maahan. Kai se englantikin olisi ihan jännittävä! Tai mitä jos ensin tekisin Bachelorin Briteissä ja sitten lähtisi sieltä vaihtoon jonnekkin Espanjaan ja sitten räjäyttäisin pankin ja karkaisin Australiaan! Tai mitä jos en opiskelisi ollenkaan ja muuttaisin Botswanaan tai Kongoon?

Ihanaa ihanaa ihanaa! Ei tässä muuta voi sanoa. Rakastan kun elämä on niin auki, eikä mulla oikeestaan oo mitään suunnitelmia ja sen takia voin tuhlata aikaani suunnittelemalla. Rakastan suunnittelemista! Rakastan suunnittelemista niin kauan kuin olen oikeutettu muuttamaan suunnitelmia.

Tykkään rikkoa rajoja. Ja se on kai se ominaisuus tässä sielussani, joka vihastuttaa ja ihastuttaa. Mutta olen silti vahvasti sitä mieltä, että jokaisen ihmisen pitäisi sanoa oma mielipiteensä. Miten muuten sitä sielun evoluutiota harrastetaan? Ei se edisty hiljaa olemalla. Nyt ihmiset oikeesti ämpäri päähän kouluun ja ihmisten mieliä järkyttämään! Näyttäkkää, että me ollaan kaikki persoonia ja me ollaan tosi ihmisiä jokainen. Käytä massamuotia, jos tykkäät siitä, mutta turha tunkea mitään sulkakorviksia korviinsa, jos ne kutittaa kamalasti. Itse kyllä tykkään sulista.

Ottakaa musta nyt sitten selvää. Lähden lenkille selvittämään päätäni.