Positiivisempaa pukkaa

Oikeastaan kun aloitin kirjoittamaan tätä postausta, päätin kirjoittaa itsensä kiduttamisesta. Mutta kun tehtäväkseni tulikin määäritellä kyseinen termi, päätin lopettaa siihen paikkaan. Keksin vain säälittävät lenkkipolun kulutussuunnitelmat ja semmosten miespuolisten henkilöiden kaipaamiseen kulutetut yöunet. Mutta aihe "itsensä kiduttaminen" jääkööt nyt tähän.

Olen viimein Suomessa ja minä "päätin" (=pakon alaisena) lähteä tutustumaan Savon perämetsiin. Ei täältä mitään sen ihmeellisempää ole löytynyt. Pari sataa hyttystä ovat valloittaneet tämänkin tontin ja huoneeni ovi on turvonnut niin pahasti, että se pieni yksityisyyden suojakin on jäänyt minulta pois.

Ei hätiä mitiä kuitenkaan! Minulla on kolme DVD:tä mukanani, Internet yhteys, monia luettavia kirjoja matkassa, sekä mikä typerämpää, kuin biologian ja äidinkielen kirjat. Voin tunnustaa olevani todella addiktoitunut biologiaan.

Pitäisi lähteä lenkille kuluttamaan tuota vuoden aikana ilmestynyttä vesimeloonia pois mahani päältä. Mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.

Tiina nyt kiittää ja kuittaa. Ei täältä perälästä oikein mitään muuta ihmeellisempää kuulu. Loppupäivän suunnitelmista voin sanoa, että ruokaa, kävelyä (pienellä juoksulla somistettuna), lukemista ja elokuvia.