perjantai 9. heinäkuuta 2010

Muusikkopuhetta.

Muusikot. Siinäpä vasta kysymysmerkkejä kerrakseen.
Minkä takia ne on oikeesti vaan niin kuumia?

Totta kai niitä poikkeuksiakin löytyy, kuvitellaanpa vaikka viisikymmentä vuotias äijänkäppänä, joka soittaa heviä metrin mittanen rasvainen hiuspehko päässään ja kulkee ylpeänä hihaton verkkopaita päällään. Turn off.

Mutta entäs sitten nämä herrasmiehet, jotka soittaa balladeja lemmityilleen ja tietävät jokaiseen hetkeen biisin, jota ruveta rämpyttämään? Minkä takia tytöt tykkää kitaristeista? Miksi?

Mietimme tätä aistihavaintojamme järisyttävää kysymystä ystävättäreni kanssa. Seuraava analyysi oli aika pitkälle potkiva: Ne kitaristit on intohimoisia. Kun mies ottaa kitaransa käsivarsillensa lepäämään, voi jo nähdä rakkauden iskevän kipinää silmäripsien takana. Vielä joskus kun se intohimo kohtaisi sen naispuolisen henkilön, joka kovasti toivoo voivansa jakavansa nuo näppärät kädet kitaran kanssa.
   Koska intohimo ei vielä riitä kertomaan koko tarinaa, päätimme jatkaa kertomustamme listaamalla tilannetajun. Oikea laulu löytyy joka paikkaan. Kai jokainen on toivonut, että jokaiseen tilanteeseen löytyy oma DJ taustalla, joka osaa sanoa kaiken yhteen kipaleeseen.

Ei. Nyt tuo kitaristi tuli tähän ja pitää lopettaa.

Mutta sanonpahan vaan, että kitaristit on KUUMIA!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti