Sherlock Holmes
Kyllähän tämän elokuvan ihan mielellään katsoi. Molemmat herrat kun olivat ihan mukavan näköisiä ja tapahtumaa riitti ihan adhd-ihmisille saakka. Pikkasen oli ongelmaa ymmärtämisestä, kun ei se saksan kielen dubbaus aina elämää helpottanut. Kuitenkin paljon puhetta mustasta magiasta ja paljon pum läps auts reaktioita tarjoava elokuva.
Erityis kunniamaininnan antaisin kuitenkin elokuvan kuvasta! Oli meinaa aika järjettömän hienoja kulisseja tuohon leffaan värkätty, ja kuvanlaatu oli aivan uskomattoman hyvä. Ihanaa ihanaa ihanaa. Värimaailma ainakin miellytti meikäläisen silmää.
Jotenkin tämän elokuvan aikana mulla tuppas pukkaamaan tämä tunnettu BRITTEIHIN! vaihe päälle. Jospa oisinkin niinkuin Holmesin tunnettu apuri Watson ja opiskelisin lääkäriksi siellä jossain Brittien saarilla. Aika näyttää, aika näyttää...
Arvosanaksi tämä mukava ajantappo leffa saa 3/5. Suosittelen kuitenkin.
Avatar
Tämä leffa kyllä sulatti suuren jääkimpaleen sydämestäni fantasia/scifi-leffoja vastaan. Oli meinaa aika järisyttävän hyvä. Vaikka koko leffa olikin semmosten sinisten jättiukkojen, joilla oli ökypitkäletti, pomppimista, tunsin silti olevani kotona. Maisemat olivat mahtavia ja itsellenikin tuli kamala mieliteko lähteä viidakkoon vähän seikkailemaan ja hiippailemaan ja rakastamaan luontoa. Elokuvan jälkeen kävin oikeasti halaamassa puuta. Sitä ainoata puuta mikä tästä kaupungista varmaan löytyy.
Tarinan sisältämä suloinen rakkauskertomus oli kyllä myös miellyttävä. Olihan se aivan ökyromanttista tietyllä tavalla, mutta kyllä se ihan mukavasti tähän elokuvaan sopi.
Miesnäyttelijän ulkonäöstä ei tarvitse muuta sanoa, kuin että kymppi plus plus plu.
Jotenkin elokuva sai minut taas ajattelemaan ilmastonmuutosta ja sitä, miten kohtelemme planeettamme eläin- ja kasvikuntaa väärin. Pitäisi oikeasti liittyä Animaliaan, Greenpeaceen tai WWF:ään.
Tämä leffa on kyllä täydet 5/5
KeinOhrHase
Ihanaakin ihanempi Til Schweiger! Itsehän herra leffan ohjasi, keksi ja näytteli. Täydellinen saksalainen leffa. Huumoria, romantiikkaa, riitoja, draamaa.... Ah. Eipä puutu leffasta kuin väkivalta, ja hyvä näin. Väkivaltaa se ei olisi tarvinnutkaan.
Judon toimittajanura herätti pienen kipinän sisälläni: eikö olisi mahtavaa olla tosi ilkeä ja kusipäinen toimittaja?? No ehkä ei kuitenkaan. En tahdo olla ilkeä.
Leffan kersat olivat myös erittäin suloisia (totta kai Schweigerin omia...) ja naisroolin vetäjä oli todellakin omassa roolissaan. Kuullostipas könköltä.
Miltä siis tuntuisi olla toimittaja, joka tahtoo kuvan kuuluisan jalkapalloilijan häistä, mutta tippuukin alasti itse kahvipöytään? Ei tämän leffan juonta kyllä kamalan tarkasti voi selittää, mutta leffassa siis tämä herra joutuu tekemään valtiolle vähän töitä rikostensa peittämiseksi ja päätyy lastentarhaan töihin. Ja siellä lastentarhassahan on lapsuuden"ystävä" (jota tuli siis vähän kiusattua pienenä) johdossa.
Arvostellakseni sanoisin 4/5
Friendship!
Tässä voitte nähdä tulevaisuuteni! Ei tää leffa oli kyllä kuin mun sisimpäni ja se kolahti oikeasti suoraan sydämeen. Kertoo siis kahdesta itä-Saksalaisestaa, jotka lähtevät Amerikkaan vähän Jenkkien maata tallaamaan, kun muuri kerran murtui.Pohjustuksena voisin sanoa, että itse olen todellinen matkustelijaluonne. Olen pitkään haaveillut lähteväni lukion jälkeen vaan reppu selässä kotiovelta liikenteeseen ja katsoa mihin asti sitä kuuluisaa munaa ja rahaa riittää. Pokasta ei kyllä ole puutetta.
Mutta takaisin elokuvaan! Ihanasti sotkettu koko DDR:n historia ja kahden miehenalun tarina. Voi että mää vaan haluaisin jo lähteä. Ottaisin ehdottomasti parhaan kaverini mukaan. Kuullostaa perin naivilta, mutta kun jos tässä nyt pohditaan, niin jo kuuden kuukauden erossa olo on aiheuttanut musta semmoisia tuskan tuntemuksia, että oksat pois vaan.
Että, jos ei se lääkispaikka heti irtoa, niin mun tarinani muistuttaa hyvinkin paljon tätä kertomusta. Arvostellakseni 5/5.
Tämän elokuvan ostan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti