Berliini

Eli eilen pääsin viimein kotiutumaan Berliini Tour 2010 -reissulta ja täytyy sanoa, että oli kyllä ihan arvonsa väärti! Tuommoinen reissu jokaisen pitäisi kokea ja parasta oli aivan mahtava seura! Reissu vaati kyllä veronsa, muunmuassa unen määrä viime yönä kohosi huimaan 10 tuntiin, eikä laukkuja ole vieläkään saatu pakattua. Lisäksi tuossa vieressä komeilee tyhjä 300 g milkan suklaalevynkääre. Että energiaa tämä viiden päivän mittainen reissu kyllä vaati! Mutta lähdetäänpä kertomaan aina päivä päivältä, mitä sitä tulikaan tehtyä :)!

1. päivä
Skippasin koko koulupäivän, kun ei huvittanut lähetä vain pariksi tunniksi kouluun. Hyppäsinkin junaan pakkaamisen jälkeen ja tapasin A:n Dresdenin juna-asemalla ja siinä sitä sitten "shoppailtiin" viime hetke ruokavarastoja, ennen matkan jatkamista. Junaan seuraksemme tulikin Chloe, jota naapuripenkin mummot junassa kutsuivat ystävällisesti huoraksi (luulivat, että emme osaa saksaa, mutta kuulkaas vaan mummot, kyllä meiltäkin se saksa taipuu!) ja siinä oli vähän ongelmaa. Mutta onneksi on sekin draama ohi.

Juna-asemalla sitten tavattiin muut vaihtarit ja jatkettiin S-Bahnilla hostelli Odysseen, joka on muuten todella suositeltava paikka! Eli suosittelen eriiiittäin mielelläni kaikille, jotka vain Berliiniin suuntaan ovat matkalla. Hyvät junayhteydet, halpa aamiainen (3€/päivä, syö niin paljon kuin haluat -periaatteella) ja viihtyisät huoneet. Kun olimme ängenneet tavarat huoneisiimme (itse jaoin huoneeni 9 muun tytön kanssa), jatkoimme läheiseen Dönerimestaan, jossa tuli vedettyä kanadürümit. Oli muuten herkkua.

Illalla, kun latinojen bilesyke rupesi nousemaan, pakenimme Macin kanssa Rotexiemme huoneeseen nukkumaan, ja siellä vietettiinkin ensimmäinen yö, ihanilla kuuden tunnin yöunilla. Itselläni kun tuo sydän ei kestä biletystä 247. Olisi pitänyt syntyä päiväntasaajan toisella puolen.


2. päivä
Päästyämme ylös sängystä, matelimme aamupalalle, mikä oli varsin maukas! Sämpylää, jugurttia, mysliä ja ties mitä muuta vastaavaa. Nam nam! Sen jälkeen lähdettiin tutustumaan Saksan Bundestagiin, joka oli siis vähän niinkuin eduskuntatalo Suomessa, mikäli nyt oikein pääsin ymmärtämään. Oli kyllä saksalaisilla aika hurjat turvajärjestelyt. Takit pois, laukut pois, suljettuun huoneeseen, josta yksitellen pois turvamiehen luokse, joka vielä tarkasti, että ei ole päässyt mitään vaarallista läpi. Itseltäni otettiin pois kynsileikkuri (no kyllähän sinne terien väliin paperia mahtuu..) ja A:lta hunajapurkki (mikäli siellä olisi myrkkyä). Aika jänskää.
   No siellä sitä sitten pojat juostiin! Saksan yhdessä tärkeimmässä rakennuksessa! Oli aika huiman hienoa päästä seuraamaan jotain kokousta siinä suuressa salissa! (Tosin sitä ennen meitä uhkailtiin pois heittämisellä, jos yksikin haukoitus tulisi ilmoille....) Vaihtarina kyllä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi.
   Istunnon jälkeen päästiin tapaamaan saksan Die Linke -puolueen isoimpiin herroihin kuuluvaa miestä, jonka nimeä en tottakai löydä mistään. Oli kuitenkin varsin mukavan oloinen heppu. Päästiin kysymään sitten kysymyksiä, ja itse kysäisinkin, että mitenkä paljon poliitikon työt tulee kotiin mukana. Vaikutti ihan innokkaalta vastaamaan kysymykseen ja moni sanoikin, että oli hyvä kysymys. (HYVÄ SUOMI!)

   Varsin politiikka painoitteisen aamupäivän jälkeen menimme syömään ns. Saksan Valkoiseen taloon, jossa siis Saksa valtiona tarjosi meille ruuat. Oli aika hyvää riisiä ja kanaa kyllä tarjolla! Siinä sitten taas jotain pelleiltiin :)
   Rattoisan ruokailumme jälkeen menimme n-tv:n studiolle, jossa pääsimme osallistumaan yhden keskusteluohjelman suoraan lähetykseen yleisönä. Studio oli todella hieno ja monia mielenkiintoisia mediahärveleitä siellä sun täällä. Kuitenkin A:n kanssa rupesimme olemaan niin väsyneitä, että pyysimme suoraan paikkaa mahdollisimman takaata piilosta, jotta väsymyksemme ei välittyisi kotikatsojille. Ja kyllähän toivettamme kunnioitettiin ja takarivin paikat olivat varatut!
   Loppu ilta vierähtikin Potsdamer Platzilla (jota ennen käytiin tervehtimässä Brandenburger Tor), jossa syötiin ja shoppailtiin. Itse hengailin M:n, Macin ja A:n kanssa. Ruuanhimoisina kävelimme aasialaiseen ja sieltä tuli boxillinen kiinalaista nuudelia mukaan. Macin kanssa juostiin vielä loppuilta eri kaupoissa, kun se tarvitsi epätoivoisesti turkoosin kaulahuivin ja pipon. Pipon kyllä löysimme, mutta kaulahuivi jäi vielä unholaan.
   Illalla hengailimme huoneessamme ohjaajiemme kanssa ja katselimme netistä juuri tuota kyseistä ajankohtaisohjelmaa, jossa olimme yleisönä. Hierontaa ja muuta hauskaa oli taas :) Menin kuitenkin jälleen aikaisin nukkumaan (klo 2), kun en jaksanut lähteä enää etsimään McDonaldsia pakkasesta.

3. päivä
   Seuraava aamu alkoikin mukavalla saarnalla. Ohjaajamme eivät olleet oikein iloisia kuullessaan, että pari latinoa oli oksentanut humalapäissään hostellissamme ja muutenkin valituksia metelystä oli tullut muilta asukkailta. Eli tänään ei ollut minkäänmoisia juhlia luvassa.

   Lämpimästi pukeutuneina lähdimmekin tallustamaan Berliiniin, luvassa todellinen turistikierros! Kaikki tärkeimmät paikat tulikin koluttua, mm. kuolleiden juutalaisten muistomerkki, jonka alapuolella oli muuten todella mielenkiintoinen museo! Suosittelen sitäkin kaikille Berliinissä vierailijoille. Matka jatkui Check Point Charliella, kirjojen polttoaukiolla (päästiin myös vierailemaan Belriinin muotiviikoilla!), Berliinin Domilla,  Alexander Platzilla ja ties missä muualla.
   Kunnon turistiseikkailun jälkeen pääsimme syömään paikkaan, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista! Mutta oli kyllä taas niiiiin herkullista ruokaa että ei rajaa. Ei ihme, kun alkaa vaihtarikilot painamaan... Ruuan jälkeen suuntasimme jälleen hostelliin, jossa vietimme taas mukavaa iltaelämää koneen ääressä rottaillen ja muuten vain. Sain myös elämäni ensimmäisen pershieronnan ja täytyy sanoa, että oli ehkä yksi elämäni mielenkiintoisimmista kokemuksista! :D Hauskaa ja hupaisaa :P Lopulta nukahdin A:n syliin, josta sitten mut heräteltiin parin tunnin päästä, että nyt ois Tiina hyvä mennä nukkumaan. Näin tosiaan meillä päin--
   Loppuun pitää vielä todeta, että nämä loistavat talvivarustuksemme, eivät kyllä auttaneet mitään Berliinin armotonta pakkasta vastaan. Kaikki olivat aivan jäässä ja siinä sitä sitten yritettiin värjötellä yhdessä. Selvittiin kuitenkin kaikki ilman vakavia paleltumisia, mikä oli lievästi sanottua pieni ihme...

4. päivä
Aamupala sujui taas lievästi sanottuna huonosti nukutun yön jälkimainingeissa ja unisina lähdettiin taivaltamaan valitsemiamme museoita kohti. Valinnassa oli Saksan historiallinen museo, Saksan elokuvateollisuuden museo, tekniikka museo, sekä Anne Frankin museo, jonne itse menin. Se oli todella vaikuttava! Kannattaa käydä! Todella vaikea löytää, ja pieni kuin mikä, mutta tietoa sitäkin enemmän. Lisäksi katsoimme yhden videon Anne Frankin historiasta, mutta totta kai espanjaksi, koska olin ainut ryhmästämme, joka ei puhunut espanjaa äidinkielenään, joten eipä minulla paljon äänivaltaa annettu :)
   Museon jälkeen pikaisesti syömässä (lue McDonalds), jonka jälkeen lähdimme "näyttelyyn". Käveltyämme tähän "näyttelyyn" meille paljastettiin, että ei me minnekkään näyttelyyn olla menossa, vaan katsomaan jalkapalloa! Olin aivan riemusta sekaisin! Siis Berliinin olympiastadionille futista! Oli niiiin siistiä! Mutta negatiivista oli kyllä se, että yhtään maalia ei nähty, ja oli taas kyllä niin jäätävän kylmä! Ihme kun selvittiin hengistä siitä kahden tunnin vapinasta. Mutta silti oli aivan tajuttoman siistiä!
   Illalla syötiin hostellissa pastaa ja jauhelihakastiketta, jonka jälkeen muut lähtivät sishabaariin, mutta tämä neiti, joka kärsi valtavista alamahankivuista, jäi hotellille oksentelemaan ja kuumeilemaan. No, Anne Frankin päiväkirjaa luin klo 2 asti, jolloin muut tulivat baarista ja sitten ei tullutkaan nukuttua kuin kaksi tuntia. Olin sängyssäni koko yön A:n ja F:n kanssa ja oli kyllä taas ihanaa. Tehtiin taas kaikkia ihme sekoilujamme, mutta oli silti huippua. Suukot kunniaan!

5. päivä
Loppu on aina niin masentava :( Aamupalan jälkeen suuntasimme East Side Gallerylle, josta ei nyt ole niin paljoa kerrottavaa. Kuvat kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Hienoa. Sanoin kuvaamatonta.

Sitten lähdimme kotiin... Ja kotona olin jo klo 16.15. Ikävöin F:ää ja A:ta niin paljon. Hmph. No, ensi kerralla sitten!