Semmonen sininen ja suuri se oli

Olen tässä viime päivinä tullut pohtineeksi erään olennon elämää, kun se on omaa mielenrauhaani päässyt hieman rikkomaan. Kuinka hän pääsi elämääni, kuinka hän rikkoi rauhani ja kuinka hän on saanut minut pitämään silmäni auki totaalisen kaksineljäseittämän.

Tämä kyseinen olento on komeaakin komeampi riikinkukko. Nimeksi olen antanut Aatu, koska aika herrasmaisesti se aina niitä pyrstösulkiaan keikuttelee ja Aatu muistuttaa jotenkin Aatelisesta ja jotain sitä rataa...

Mutta kuinka hän sotki mieleni?
Olipa kerran päivä, jolloin rakkaalla kirjoittajalla oli ihanaakin nautinnollisempi aamupäivä vapaata. Sohvalla kahvia hörpiskellen ja Bridget Jonesin päiväkirjaa lueskellen elämä vaikutti antoisalta ja yhtään mikään ei voisi mennä pieleen. Loistava alku päivälle! Kunnes...
Allekirjoittanut nostaa katseensa ja katsoo ikkunasta ulos ja Aatu (herran nimeähän en silloin vielä tiennyt, kun ei tarpeeksi oltu tuttavuutta tehty) seisoo siinä semmoinen kirjava seinä pyrstöstä nousien. Ei siinä sitten muuta voinut tehdä, kuin että kahvi väärään kurkkuun ja miettimään, että onko riikinkukot kovin yleisiä Saksanmantereella? Eikös niitten kuuluis tallustella tyytyväisenä eläintarhoissa?

Puhelin kouraan ja äidille soittamaan:
- Kuules täällä on nyt tämmönen iso sininen lintu...
- Jaa pulu vai?
- No ei kun semmonen TOSI ISO sininen lintu.. Ootas kun katton sanakirjasta, että mikä se on saksaks. joo, Pfau (=riikinkukko) se näyttää olevan
- Jaa että riikinkukko?!
- No niin mää vähän arvelen
- Siis semmonen TOSI ISO sininen lintu?
- juuuuu-uu
Aatu keimailee siinä mun edessä pyrstöään esitellen
- Okei... No kuules mä soitan isälle
- Selevä
Tuut tuut tuut tuut

Kirja kädessä, kahvi jäähtyneenä istuskelin siinä perin häkeltyneenä ja turtuneena. Minkä takia kukaan ei ole kirjoittanut kirjaa "Mitä tehdä, kun takapihalla seisoo ihka elävä riikinkukko?" Mun ja riikinkukon suhde alko kuitenkin olla ihan hyvä. Se alotti ehkä vähän liian agressiivisesti, mutta se ei ehkä tiennyt, että ihmisrodunedustajia ei pyrstösulilla hurmata. Kuitenkin uskalsin jo pistää pikkasen flirttiä peliin, kun ymmärsin, että sillä roihus semmonen tulinen tuli sen tummissa silmissä.
Aikamme me siinä sitten toisiamme tutkailtiin ja mä uskalsin lähtee jo nimiä arvailemaan. Ihan selvä Aatuhan se oli. Semmonen rauhallinen, mutta kuitenkin varsin houkutteleva luonne. Ahdistaa vaan, että se näki mut ensimmäisen kerran yöpaidassa ja hiukset pystyssä.

Aatu lähti sitten takaisin kotiin eläintarhaan. Ajatelkaa nyt kuinka romanttista. Karkumatka ihan vain mun takia! Ajattelin jo, että meidän suhde olisi ihan lopussa, mutta Aatu ei selvinnyt kokonaista viikkoakaan ilman mua. L:n kanssa katottiin uljaanpaakin urheampaa urheilua, kuin jääkiekkoa ja sitten se taas vilahti ikkunan alla! Mutta Aatu oltiin taidettu huomata aika nopeeta karkuretkellä, kun se vaan kävi ilmoittamassa, että elossa on vielä.
Aika mukava veikko, kun tuli toisenkin kerran moikkaaman. Taidan olla ihastunut.
Olin pikkuveljien hampaita pesemässä, kun ikkunasta näin taas Aatun. Pistin pojat pehkuihin ja juoksin alakertaan tapaamaan sinirintaista ystävääni. Aatua ujostutti vähäsen, mutta paparazzasin siitä pari kuvaa... Sitten se lähti taas metsäreittejä pitkin takasin kotiin.

Rakastani odotellen..